Kiinnostaisi tietää, mitä kaikenmaailman unikouluttajat neuvoisivat tilanteessa, missä vauva herää 5:30-6:30 väliin kakat vaipassa. Siinähän ei auta muu kuin kiikuttaa vauva vaipanvaihtoon ja nousta ylös. Ei meillä ainakaan ole toivoakaan toipua takaisin unille siitä. Tänään ?kello löi valitettavan aikaisin. 05:32. Ja mielessä vain kaksi sanaa; ei helvetti.

Ai että, meillä meni useampi viikko niin, että nukuttiin 19-07 vain yhdellä herätyksellä klo 22-23 väliin. Ollaan siis elävä esimerkki siitä, että mitä tulee uniin, vauva-arjessa kaikki voi muuttua hetkenä minä hyvänsä. Okei, ehkä manailen liian herkästi, sillä takana on vasta kolme outoa yötä. Nämä oudot yöt todennäköisesti johtuvat vauhdikkaasta kehityksestä eli hulinoista, ei niinkään palavasta kakkahädästä aamutuimaan.

Vaikka aamuinen herätys ei naurata, päivät muuten Noelin kanssa naurattaa ja aiheuttaa äärettömästi iloa. Ollaan aivan mahtavassa kehityksen pisteessä – jutellaan, haetaan kontaktia, nauretaan ja treenataan ryömimään lähtemistä. Tahmean alun jälkeen soseet ovat alkaneet maistua ja rytmiä päiviin on alkanut selkeästi löytymään.

Okei, se vauvajutuista.

Ja nyt mietin, onko mitään kerrottavaa haha! Tähänkö tää elämä on mennyt? Jos ei jauheta vauvasta niin ei sitten mistään?

Ei hemmetti.

Kyllä oikeesti on muitakin juttuja kuin vauva ? Kuten, että oli ihanaa tehdä lyhyt päiväreissu Helsinkiin sovittamaan häämekkoja! Tai itsehän en sovittanut yhtään mitään vaan paras ystäväni. Huhhuh, se on kyllä jotenkin tunteellista touhua ja koin jo nyt suurta rakkautta tätä tulevaa juhlaa kohtaan. Ajoin ensimmäistä kertaa IKINÄ Helsinkiin, sillä joukkoliikenne ei nyt tunnu hyvältä ajatukselta. Kaikki meni hyvin – turhaan oon jännittänyt autolla ajamista Helsingissä aiemmin!

Naurattaa jotenkin nää postauksen kuvat, jotka ei liity aiheeseen sitten MITENKÄÄN! Yleensä tällaiset kuvat tulisivat jonkin tosi pohdiskelevan aiheen kylkeen, mutta tänään ne saavat kunnian kuvittaa kakka-postausta.

Ihanaa maanantaita!

Kuvat Jonna Leppänen

HUH! Tätä postausta on toivottu niin paljon jo kuukausien ajan ja vihdoinkin sain sen kirjoitettua loppuun. Miten oonkaan näin hidas kirjoittaja? Mutta toisaalta, kivempi kirjoittaa tää nyt, kun on enemmän kokemuksia sekä mielipiteitä vaunuista.

Suoraan sanottuna, vaunujen ostaminen oli kyllä melko tuskaa Esikoista odottaessa en todellakaan tiennyt tarkkaan, mitä ominaisuuksia vaunuilta kaipaan ja mitä pitäisi huomioida. Kaiken kukkuraksi vaunuja ja mielipiteitä niihin on saatavilla aivan järjetön määrä. Jos joskus olen tuntenut oloni tyhmäksi niin vaunukaupoilla. Ensimmäisellä kerralla jouduin pidätellä itkua, kun en edes tiennyt, mitä kyselisin tai missä tarvitsisin apua- KAIKESSA! Onneksi mulla on Tino, sillä siltähän niitä kysymyksiä sitten tuli!

Meidän hankintaa helpotti se, ettei meillä ollut mitään olosuhteiden pakosta vaadittavia ominaisuuksia (esim. pieni hissi, maasto jne). Tiedettiin sen verran, että meille tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousivat keveys ja tietynlainen näppäryys! Kuljetaan paljon autolla, joten erinäisten osien kasaaminen ja irrottaminen piti olla helppoa. Meillä on kaksi autoa, mutta mun auton ollessa pienempi, se piti vaunujen mahtua myös sinne. Päädyttiin lopulta Cybex Priameihin (ei sähköavusteisiin) joiden käytännöllisyytensä lisäksi ulkonäkö on täys 10! Eli meillä on Cybex Priam yhdistelmävaunut sekä Cybex Cloud Z i-Size turvakaukalo telakoineen.

Tämä setti on miellyttänyt meitä kaikinpuolin ja varsinkin, kun Noel oli ihan vastasyntynyt, oli rungon ja turvakaukalon yhdistelmä superkäytännöllinen. Tuossa Cybexin turvakaukalossa on makuuasento-ominaisuus, eli kun kaukalon siirtää jalustasta pois, sen saa säädettyä makaavaan asentoon. Tämä on siitä oleellinen seikka, sillä vauvoja, etenkään vastasyntyneitä ei suositella viettämään pitkiä aikoja turvakaukalon kuppimaisessa asennossa. Usein Noel nukahtaa autoon, joten oli helppoa napata kaukalo kiinni vaunuihin tai kotiin tullessa, siirtää kaukalo sisälle. Näin Noel ei herännyt vaan sai jatkaa unia kaukalossa makaavammassa, turvallisessa asennossa. Silloin, kun olimme ostoksilla, Cybexin telakka oli ainoa markkinoilla, jossa turvakaukalo saadaan käännettyä kohti auton ovea. Turvaistuimille tällaisia vaihtoehtoja taitaa olla useampia, mutta ei turvakaukaloille. On ollut kyllä kätevä ominaisuus! Meillä on muuten vähän sattuman kautta lisäosana ”Sensor Safe”, joka on ollut meidän käytössä ihan turha – en voi siis suositella tätä ihmeellisemmin.

Ollaan just siirrytty ratasosaan ja vaunukoppaa käytetään vaan päikkäriaikaan parvekkeella. Vaunukopan 9kg painoraja on aikalailla tullut vastaan. Cybexin rungossa isoin plussa on niiden käytettävyys ja käytännöllisyys. Vaunujen rungon saa kasaan yhdellä kädellä, joten auton pakkaaminen ja vaunujen siirtäminen on ihan superhelppoa. Tällainen näppäryys oli ainoa kriittinen ominaisuus meillä, joka vaikutti vahvasti valintaan ostaa Cybexit. Vaunut on tosi kevyet työntää ja liikuttaa, mutta mitkään maastovaunut nämä eivät ole.

Vaunuosa on aika matalalla, jota en tullut ajatelleeksi ostotilanteessa. Ystävälläni on Stokken (olisko stokke xplory?) rattaat, jotka on IHANAT sen takia, että istuinosan saa korkealle. Ne on myös rattaina tosi hyvännäköiset, jämptit. Myös Cybexin ratasosa on onneksi korkeammalla verrattuna vaunukoppaan! Cybexin ratasistuin näyttää mielestäni hieman rimpulalta, mutta tämä keveys on seurausta siitä, että runko+ratasosa menee yhdessä tosi pieneen tilaan. Mutta kaikkia ominaisuuksia ei voi saada yhtiin vaunuihin, vaan tässä(kin) hankinnassa voi joutua tekemään kompromisseja. Vaikka itse olin se tyyppi, joka pidätteli itkua ”tyhmyytensä” takia vaunukaupoilla, suosittelen tekemään listausta kaikista mahdollisista ominaisuuksista ja ympyröi niistä ne, mitkä on itselle käyttöä ajatellen tärkeitä.

Cybex Priamin ominaisuuksia ja meidän kokemukset niistä (huom, meillä on LUX -vaunukoppa ja ratasistuin)


Vaunukopan panorama-näkymä. Ollaan käytetty tätä yhden päivän ajan asuntomessuilla. Noel pötkötteli vatsallaan ja näki ympärilleen, joka varmasti lisäsi viihdyttävyyttä, kun hänen piti useampi tunti vaunuissa hengailla. Aurinkoisella kelillä tätä näkymää ei voitu käyttää, sillä aurinko häikäisisi liikaa.
Kevyt runko. Tämän vuoksi helppo käsitellä niin kasassa kuin koottuna! Meille yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja keveys ei ole pelkkää sanahelinää, kun puhutaan Cybexeistä.
Yhden käden kasausmekanismi. Toimii! Kun vaunuja tarvii jatkuvasti kasata autoon ja pois, on tämä mekanismi tullut tutuksi sekä tärkeäksi.
Rungon jousitetut renkaat. Ei mitään ymmärrystä tai käytännön esimerkkiä ominaisuuteen.
Tilava tavarakori. PRUUUUUT! Kaikkialla toistellaan, että tilava tavarakori, mutta let’s face it, ei se mikään tilaihme ole. Pienet ostokset saan sinne mahtumaan, mutta en antaisi tavaratilalle mitään erityismainintaa.
”Two-wheel”-toiminto. En ole päässyt vielä itse kokeilemaan, mutta ainakin Cybexin instavideoissa näyttää kätsyltä!
Ratasosan XXL -kuomu. Kuomun tosiaan saa pitkälle suojaksi, mutta mikäli ratasosa on makuuasennossa ja vauva nukkuu, vaunuverhosta tarvitsee hakea lisäsuojaa.

Jos unohdin jotain oleellista, multa saa aina kysellä täällä tai Instagramissa lisää!

Huhtikuussa, ollessani vielä raskaana, kirjoitin mietteitä tulevasta kesästä. Postauksen loppuun esitin toiveen, että kesää ei tarvitsisi elää eristäytyneenä ja ihanaa, ei tarvinnutkaan!

Kesään mahtui useampi reissu eri mökeille, toisiin kaupunkeihin ja paljon hetkiä ystävien kanssa, mutta myös arkista elämää kotona keskenämme. Alkuun oli tosi jännittävää lähteä vauvan kanssa yhtään mihinkään. Mitä jos se herää? Mitä jos se itkee? Mitä jos se ei lopeta itkua? Pikkuhiljaa kaikki pelot tippuivat pois ja suunnitelmien tekeminen helpotti.

Viime kesä oli monella tapaa mullistava. On opeteltu uutta arkea, erilaisia vaiheita vauvan kanssa ja muutenkin ”vanhan elämän” yhdistämistä uuteen. Tunteet on vaihdelleet laidasta laitaan – superiloisesta satunnaisiin itkuihin. Mutta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus ja ylpeys. Ei vitsi oon ylpeä meidän perheestä ja kuinka ollaan pidetty kiinni raskausajan aikana ajatellusta asenteesta tätä uutta elämää kohtaan. ”Otetaan vastaan se mitä tulee ja suhtaudutaan siihen tilanteen vaatimalla tavalla”.

Kirjoitin ennen Noelin syntymää, että hänellä tulee olemaan parhaat ihmiset elämässään ja voi juku, kuinka liikuttavaa on ollut huomata se in action. Meidän ystävät on ihania ja haluavat viettää aikaa meidän kanssa samalla ymmärtäen, että vauva muuttaa sitä aiempaa normia, mikä aiemmin on ollut.

Nyt, Noel nukkuu ja kirjoitan tätä postausta sohvaan nojaten kaaoksen keskeltä. Lattia on täynnä harsoliinoja, lelukaari, leluja. Sohvapöydällä on tuttipullo, tutti, kylmä kahvi, vesipullo, meikkilaatikko ja muuta sälää. Noel nukkuu vaunuissa parvekkeella, syksyisen raikkaassa ilmassa. Puiden latvoissa lehdet ovat vaihtaneet värinsä keltaisen ja punaisen sävyihin. Aika ihanaa. Syksy.