BABY BUMP – Raskausviikko 35

Aikamoista ajatella, että nyt todella viedään viimeisiä viikkoja ennen H-hetkeä eli vauvan syntymää. Me ollaan tosin jo kolme viikkoa takaperin jouduttu tilanteeseen, missä ollaan asennoiduttu siihen, että synnytys saattaa käynnistyä reilusti aikaisemmin kuin laskettuna aikana, johtuen lyhentyneestä kohdunkaulasta. Sorry, näille termeille ei oikein ole mitään kiertoreittiä! Nyt kärsivällisesti odotellaan, koska alkaa tapahtumaan – tuleeko vauva jo huhtikuussa vai mennäänkö toukokuulle?

Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ottaa kuvat mahan kanssa niin, että minä ja Tino molemmat ollaan niissä, mutta olosuhteiden pakosta tämä ei oikein onnistunut. Haluttiin kuitenkin mahasta kuvat, joten napattiin ne maanantaina, kun sain kerättyä hieman energiaa kasaan. Onhan nämä ihanat muistot ja vaikka tällä hetkellä jättimaha on arkipäivää, niin täytyy muistaa, että jonain päivänä sitä ei voi enää peilistä pällistellä. En muuten tykkää sanasta masu, vaikka vissiin pitäisi puhua masukuvista ennemmin kuin mahakuvista haha!

Raskausmahat ovat aina erilaisia ja ainutlaatuisia – omani on tosi pyöreä sekä eteenpäin kasvava, vähän irrallisen näköinen muusta vartalosta. Maha on tosi iso, ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt viime viikon aikana olokin on alkanut tuntua siltä. Vaapun paikasta toiseen, happi ei kulje ja lepo tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Jännittää kertoa, mutta mulla ei ainakaan vielä ole tullut sellaista ääretöntä hämmästymisen tunnetta siitä, että mihin kaikkeen vartalo taipuu raskaana ollessa. Tai tottakai olen älyttömän kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja kroppa on kestänyt tämän valtavan urakan omasta mielestäni erinomaisesti. Rakastan tunnetta, kun vauva liikkuu ja saan pitää hänet turvassa. Ollaan muuten annettu vauvalle työnimeksi Mike Tyson, koska kaikki potkut ja iskut tuntuvat ja varsinkin näkyvät hyvin selkeästi. Nyt vauvan tilan käydessä ahtaammaksi, joudun punnitsemaan kylkiluiden tarpeellisuutta, sillä ne ovat koetuksella!

Koputan nyt puuta todella lujaa, mutta mulla on vatsan suuresta koosta huolimatta pysynyt iho tosi hyvänä. Raskauden alussa luin ja kuulin monesta suusta, ettei rasvaamisella ole merkitystä arpien muodostumiseen vaan kyse on geeneistä. No, mun ajatus oli, että ei runsas vedenjuominen ja päivittäinen rasvaaminen varmaan kuitenkaan haitaksi ole. Kohta jossa ihon venyminen näkyy eniten, on mun napa. Oon ottanut napakorun jo useampi vuosi sitten pois, mutta sen vuoksi kuitenkin se kohta ihosta ei ole venynyt kovinkaan nätisti ja näyttää vähän reppanalta. Linea negra, eli kevyt tumma pigmenttiviiva vatsan päällä ilmaantui itselleni näkyvästi vasta muutama viikko sitten.

Tällainen postaus pitäisi kaikkien oppikirjojen mukaan lopettaa ruusuisesti korulauseisiin, mutta rehellisesti, tällä hetkellä alan olemaan aika kypsä tähän oloon ja olemisen vaikeuteen. Yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista, sillä todennäköisesti jossain vaiheessa muistelen haikeudella kaikkea raskauteen liittyvää. Myöhemmin varmasti ikävöin vauvan hikan aiheuttamaa hassua tunnetta tai sitä, kun saan päivän päätteeksi kietoutua pitkulaiseen raskaustyynyyn, jonka myös Tino ja Uno yrittävät varastaa aina tilaisuuden tullen.

2 Responses

  1. Ihania kuvia ja sä näytät niin freesiltä ja hehkuvalta, vaikka uskon että olo alkaa käydä tukalaksi. Paljon kaikkea hyvää ja tsemppiä loppurutistukseen!

    Mä en edes tiennyt että sulla on blogi, oon vaan joskus ajat sitten alkanut seuraamaan sua ig:ssä. Sulla oli niin kivoja asuja, nättiä kuvia ja sellainen positiivinen meno, että se veti puoleensa 🙂

    1. Kiitos tsempeistä ja piristävästä kommentista! 😍 Vaikka olo on kaikkea muutakuin freesi haha. Mulla oli blogi 2015-2019 toisaalla, mutta nyt reilun vuoden tauon jälkeen jatkoin uudella alustalla. Pyritään pitämään sama fiilis myös täällä, mikä instagramissakin on iskenyt – kiitos ☺️ Ihanaa kevättä sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *