KUINKA SAATIIN TIETÄÄ RASKAUDESTA

16.9.2019 Saimme tietää, että olen raskaana. Koska tilanteeseen liittyy ihan omanlaisensa, jopa erikoinen tarina, haluan sen kertoa myös teille. Sanotaan heti alkuun, että vauva oli toivottu, mutta olimme ajatelleet kaiken tapahtuvan vasta vuoden 2020 puolella.

Jotta tässä kaikessa on järkeä, meidän täytyy hypätä vähän ajassa taaksepäin. Viime vuoden syyskuussa lähdimme työmatkalle Italiaan – minä, avopuolisoni ja hänen vanhempansa.

Olimme vielä Suomen päädyssä, lentokentällä, kun muistin että mun tarvitsee ostaa tamponeja! Mulla on todella tarkka kierto, ja kuukautiset oli odotettavissa heti seuraavana päivänä. Tiesin, että mulla ei todellakaan ole aikaa eikä mielenkiintoa ostaa tamponeja Italiasta vaan se piti hoitaa alta pois heti. Mulla oli kaikki normaalit kuukautisoireet, mitkä kohtaan joka kuukausi; turvotusta, alavatsakipuja, ärsyyntyneisyyttä ja rintojen arkuutta. Italiaan päästessämme kuukautiset eivät kuitenkaan alkaneet päivälleen kuin olin odottanut. Mutta toisaalta, kyllä joskus tulee päivän tai kahden heittoja. Tässä vaiheessa ei tullut mieleenkään, että voisin olla raskaana.

Milanossa tiedossa oli pitkiä ja intensiivisiä työpäiviä! Päivät toistuu yleensä samalla kaavalla, aamupalan kautta kenkämessuille. Messuilla menee koko päivä ja askelmäärät paukkuvat yli kymppitonnissa. Tämän jälkeen menemme joko suoraan tai nopsaan hotellin kautta ravintolaan syömään, jonka jälkeen uni iskee vauhdilla.

Italiassa oli ihanaa, kolme päivää meni kuin siivillä – töistä, seurasta, ruoasta ja viinistä nauttien. Neljäntenä reissupäivänä alkoi ahdistamaan, tuo päivä oli juurikin 16.9.2019. Mitä hemmettiä, missä menkat? Kesken työpäivän ilmaisin huoleni Tinolle, jonka mielestä hätiköin ja neuvoi: ”odota vielä pari päivää, katotaan Suomessa sit”. Reagoin ainoalla oikealla sekä aikuismaisella tavalla, eli suutuin. Kehotin häntä myös pitämään minuun muutaman metrin etäisyyden typerän kommenttinsa vuoksi hahaha! Kerroin, että minä en muuten täällä kärvistele tietämättömyydessä viiniä nauttien – en aio yhtäkään lasillista juoda ennen kuin tiedän varmaksi, missä mennään. Ja siis, se olisi ollut erittäin outoa – että en haluaisi useampaan päivään ottaa viiniä päivän päätteeksi. Vaikka perheen ja ystävien kesken olen erittäin avoin ihminen, enkä suodata tunteitani tai ajatuksiani liikaa, tämä oli asia, jonka halusin ratkaista ensin omassa rauhassani. Tai no, parhaalle ystävälleni laitoin viestiä epäilyistä samana päivänä, kun tein testin.

Ongelma tässä tilanteessa oli se, että miten ninjailen itseni apteekkiin ostamaan testiä, ilman että tarvitsee kertoa Tinon vanhemmille. Myöskään kiireinen ja työntäyteinen aikataulu ei osaltaan helpottanut tilannetta. Kiitos MUJIn avajaisviikon, kävimme keskustassa ennen hotellille palaamista. Tilaisuutemme oli koittanut!!! Taksimatkalla bongasin apteekin kyltin aivan MUJIn myymälän vierestä, joten tartuin Tinoa käsivarresta kiinni ja sanoimme käyvämme aurinkolasiliikkeessä kadun toisella puolen.

Apteekki sijaitsi hämyisellä sivukujalla ja oli tulitikkuaskin kokoinen liiketila. Ensimmäinen huomioni oli, että eihän täällä ole mitään tuotteita edes esillä. Pyörin paikallani ympyrää, löytääkseni henkilökuntaa. ”Excuse me, I need a pregnancy test, do you have any?” kysyin ääntäni hiljentäen farmaseutilta. Hän katsoi minuun, nyökkäsi ja käveli tiskin taakse. Katseli varovaisesti ympärilleen (tässä vaiheessa tuntui, kuin olisin ostamassa laittomasti munuaisia) ja avasi lipaston laatikon. Hän nosti tiskille pakkauksen, jossa oli kaksi digitaalista raskaustestiä. GRAZIE ja pikavauhtia kassan kautta takaisin MUJIn kulmille.

Matka hotellille tuntui kestävän ikuisuuden ja vähän päälle. Syke oli koko matkan korkeammalla kuin koskaan ja henkeä salpasi – mua ei koskaan oo jännittänyt niin paljon. Hotellilla aikaa oli maksimissaan vartti ennen kun piti olla valmis lähtemään syömään. Vartti, 15 minuuttia. 15 minuuttia aikaa tehdä testi ja sisäistää sen tulos.

Kun pääsimme huoneeseen, tein testin HETI. Pian testin ruutuun tuli teksti incinta. INCINTA, MITÄ HEMMETTIÄ SE TARKOITTAA!?!? Koska olimme Italiassa, testikin oli italiaksi – luonnollisesti. Myöhemmin testin ruudun täytti rivit ”incinta, 3+”. Tästä ei ollut enää vaikea päätellä, että olen raskaana. Tino sanoi ääneen sen, mitä itsekin mietin. ”Olisi ollut kyllä pettymys, jos testi olisi näyttänyt toisin”. Onneksi emme joutuneet pettymään, vaikka sulattelemista oli aika paljon noin äkkiseltään. Sen lisäksi, että mielen valtasi onnellisuus, iski samaan aikaan myös huoli. Huoli siitä, että olenhan varmasti raskaana, onhan kaikki hyvin? Sovimme Tinon kanssa, että emme vielä kerro hänen vanhemmilleen – puhutaan kahdestaan vielä kun palaamme ravintolasta hotellille. Kuitenkin, mun oli purettava tilanne johonkin suuntaan, eli laitoin tilanne päivityksen ystävälleni, jolle olin aiemmin jo laittanut epäilyksistä viestiä.

Koko ravintolailta meni sumussa. Oli vaikeaa muodostaa lauseita ja käyttäytyä normaalisti, kun päässä oli vain yksi asia. Olen raskaana. Illallisen viinittömyyden kuittasin närästyksellä. Loppuhuipennuksena tarjoilija toi vielä shottilasillisen limoncelloa kaikille. Sitä myrkkyä en olisi juonut muutenkaan, mutta kippasin sen salakavalasti cola-lasiin, jonka jämät jätin juomatta. Hotellille päästyämme, tein vielä uuden testin. Incinta.

Seuraavana päivänä salailtiin vielä työpäivän ajan ja suunnittelimme, kuinka kertoisimme Tinon vanhemmille asiasta. Halusimme tehdä tilanteesta ikimuistoisen. Ihan kun kattoterassi Italiassa ei olisi ollut tarpeeksi. Sovimme, että töiden jälkeen menen muka huoneeseemme, mutta juoksenkin pikaisesti ostamaan pienet Niken tossut. Nämä tossut otettaisiin mukaan hotellimme terassille, jossa oli tarkoitus ottaa drinkit ennen ravintolaan lähtemistä. Olimme paikalla ennen tulevia isovanhempia ja pienet Niken tossut pöydällä aiheuttivat kummastelua – kenen ne ovat?

”Meidän”.

Ja tästähän riemu repesi ♡

Ihan kahjoa, että tästä on jo vuosi. Nyt meillä on nelikuinen Noel, meidän yllätys Italiassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *