KUUKAUSI VAUVA-ARKEA

No jos tätä vielä kovin rutiininomaiseksi arjeksi voi kutsua, sillä melko hakemistahan kaikki vielä on. Kuukausi tuntuu samalla lyhyeltä ja toisaalta jo elämänmittaiselta ajalta. Kuukausi on mennyt ihan hullun nopeasti, mutta samalla tuntuu, että synnytyksestä olisi ikuisuus. En voisi kuvitella enää elämää ilman meidän vauvaa, jonka vuoksi tuntuu siltä, että näinhän me ollaan oltu aina? Ehkä sen takia kuukausi tuntuu toisaalta myös pitkältä ajanjaksolta, joka vain sujahti tosi nopeasti ohi?

Mitä fiiliksiä kuluneesta kuukaudesta? Ollaanko vielä järjissämme?

Ollaan järjissämme, mutta toisaalta meidän vauva on ollut melko helppo. Kyllä hän itkeä osaa, mutta harvemmin montaa minuuttia putkeen (nyt ihan varmana jinxaan tän ja kuunnellaan koko ilta huutavaa vauvaa). Tää on itseasiassa yks juttu – MITÄÄN ei kannattaisi sanoa ääneen tai kirjoittaa mustaa valkoiselle. Se asia nimittäin muuttuu sillä kellonlyömällä. Poikkeuksetta joka kerta.

Se mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi tänään eikä huomenna. Eilen juuri taisin kysyä kiukkupyllyiseltä vauvalta, että kuka hän on ja mihin mun vauva on mennyt?

Kun sanotaan, että vaippoja menee paljon, niitä menee vielä tuplasti enemmän kuin on alkuun ajatellut. Ehkä jopa triplasti. Meillä rutisee bodyissa sen verran tiheään, että vaippoja (ja kiitos niiden kuuluisten niskapaskojen myös vaatteita) vaihdetaan jatkuvasti. Sen lisäksi kaikki paikat on sinapinvärisessä ryynikakassa – Thank god Ikean minipyyhkeille. Jos mietit, mitä tarvitset vaipanvaihtopisteelle, osta näitä. Osta vähintään kaksi settiä. Olisinpa itse ostanut vielä enemmän!

Ainakin meillä hoitopöytä on ollut enemmän kuin tarpeen. En pysty ymmärtämään niitä lauseita, joihin olen jo odotusaikana törmännyt, että hoitopöytä on turha. WHAT THE DUCK? Mulla olis to do -listalla postaus hoitopöydästä ja sen tarvikkeista, mutta tää vauvantahtinen elämä ei vielä ole antanut mulle sellaista aikaa, ettäkö toteutus olisi ollut mahdollista. Nostan hattua kaikille bloggaajille, jotka jatkavat töitä samaan tahtiin kuin aiemminkin – missä välissä saatte kaikki postaukset suunniteltua, kuvattua ja kirjoitettua?

Positiivisesti oon yllättynyt siitä, kuinka lempeästi otan vastaan erilaiset tilanteet. Lempeällä tarkoitan, että en välittömästi paina stressi-nappia tai ala panikoimaan jokaista itkua. En todellakaan tunnista kaikkia itkuja tai tilanteita, mutta pikkuhiljaa. Tämä tuo itsevarmuutta, kaikista tilanteista ollaan selvitty hienosti. Ja ei, kaikki ei todellakaan ole helppoa! Tällä hetkellä vaikeinta on vauva, joka taistelee unta vastaan. Meidän ”pieni” ei ole enää kovin kevyt ja veikkaisin painon olevan jo lähempänä kuutta kiloa. On päiviä, jolloin tälle kuusi kiloiselle pakkaukselle kelpaa ainoastaan syli, kävely ja keinuttelu. Pian käsillä on yliväsynyt vauva, joka ei kuitenkaan suostu nukahtamaan. Yhtenä päivänä meillä nukuttiin kahdet 45 minuutin päiväunet, verrattuna siihen, että parhaimpina päivinä nukutaan useampi monen tunnin pätkä. Opiskelukaverini kirjoitti hyvin; hyvät yöunet syntyy hyvistä päiväunista – päivällä kukkuminen ei todellakaan takaa unisia öitä. Tämä on pätenyt meillä melkein aina.

Vertaistuen tarve on ollut yllättävänkin suurta. Haluan korostaa tätä erityisesti, sillä ilman satoja viestejä muille äideille tai odottaville, olisi arki tuntunut varmasti epävarmemmalta. On ihanaa jakaa omia fiiliksiä ja arkea sellaisten kanssa, ketkä ovat samassa tilanteessa. Mulla on vielä sellainen kaveri, joka on synnyttänyt SAMANA päivänä oman esikoisensa kuin minäkin. Mennään täysin samalla aikajanalla, joten tämä vertaistuki on ollut itselle kultaakin kalliimpaa. Tällä hetkellä mun useampi kaveri on raskaana, joten on ollut ihana vaihtaa kokemuksia siltäkin saralta, vaikka olenkin hieman edellä vauva kainalossa. Olen myös kahdessa mamma-ryhmässä Facebookissa (joihin liittyessäni olin ihan että LOL), mutta vaikken osallistu mihinkään keskusteluihin, luen usein muiden kysymyksiä, kommentteja ja kokemuksia. Se on ollut tosi tarpeellista, vaikka täytyy myöntää, etten todellakaan pysty samaistumaan kaikkiin juttuihin.

Nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun, niin näitä juttujahan olisi vaikka kuinka paljon. Säästän kuitenkin osan asioista eri teemoihin! Onko jotain, joka kiinnostaa erityisesti? Yhden jutun lupaan, kaikki postaukset ei pyöri tämän aiheen ympärillä – seuraavassa postauksessa jotain ihan muuta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *