MINÄ TÄTINÄ, 3 VUOTTA MYÖHEMMIN

Kirjoitin vanhaan blogiini tekstin, MINÄ TÄTINÄ. Silloin päätin postauksen näillä sanoilla: Heittäydymme hetkeen ja tanssimme keskellä katua, jos tanssittaa. Muiden katseista ei tarvitse välittää, jos olo on onnellinen. Toivon ja uskon, että se on jotain, mitä nyt ja tulevina vuosina aion omalla esimerkilläni näyttää Fannylle. Uskallusta hetkeen heittäytymiseen ja siinä elämiseen. 

Nyt, kolme vuotta myöhemmin moni asia on pysynyt samana, mutta kuitenkin moni on muuttunutkin. Viime vuodet olen ollut liian kiireinen. Liikaa uppoutunut töihin. Liian poissaoleva. Liian totinen. Kaikkea sitä, mitä en koskaan halunnut tätinä olla.

Vietin eilen ihanan päivän rakkaan kummityttöni kanssa ihan kahdestaan, jotta varmasti annan jakamattoman huomioni hänelle. Kuuntelimme autossa Blackpinkiä eli korealaista poppia ja samalla hän tarinoi minulle kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä viisivuotiaan elämästään. Minä kuuntelin häntä kiinnostuneena ja kiitollisena.

Oli huojentavaa päästää irti aikuisten maailmasta ja elää päivä viisivuotiaan silmin. Uskallan väittää, että tämä tekisi hyvää ihan kenelle vaan. Vieläkin, rennosti saatoimme tanssahdella keskellä katua tai muuten vaan hassutella.

Kun olin vienyt Fannyn kotiin, mieleeni palasi tuo vuoden 2017 postaus. Kurkkua kuristi, kun mietin, että ”minä tätinä part 2” postaus olisi hyvin erilainen – eikä mitenkään minua imartelevalla tavalla. Mieleeni muistui kaikki ne kerrat, kun en yksinkertaisesti ole jaksanut lähteä kotikaupunkiini vierailemaan tai kun en ole kerennyt vastaamaan Facetime -puheluun.

Tiedän, että nyt ja tulevaisuudessa olen enemmän läsnä. Kun viimeksi kirjoituksessani olen toivonut voivani opettaa hänelle hetkeen heittäytymistä ja siinä elämistä, nyt toivon voivani näyttää myös tasapainoisuutta ja turvaa. Ja tällä tarkoitan minua. Hassuttelun lisäksi voidaan myös jutella kaikesta. Haluan olla turvallinen ja luotettava aikuinen hänen elämässään, jolle voi kertoa kaiken. Haluan, että Fanny tuntee olevansa rakastettu aina omana itsenään, kaikkine tunteineen, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

On huojentavaa ymmärtää, että vaikkei menneeseen voi vaikuttaa, aina voi reagoida paremmin tuleviin päiviin, viikkoihin ja vuosiin ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *