Juhannus meni täysin päinvastaisissa merkeissä kuin aiempina vuosina. Perjantaina menimme vauvan kanssa ensimmäistä kertaa terassille lounaalle ja lauantaina suuntasimme Ruovedelle mökille. Aiemmin meidän useamman vuoden perinne on ollut lähteä ystävien kanssa Turun saaristoon – ja ihana perinne on ollutkin! Tänä vuonna jäimme luonnollisesti niistä kekkereistä sivuun, mutta millä fiiliksillä?

Olemme onnellisia, että vietämme ystäviemme kanssa paljon aikaa muutenkin kuin joskus ja juhannuksena. Vuosien ajan olemme porukalla tehneet reissuja ulkomaille, viettäneet viikonloppuja mökeillä, järjestäneet juhlia sekä vain hengailtu rennosti. Toki olisi ihanaa jatkossakin viettää ystäviemme kanssa kaikki pyhät, mutta tällä hetkellä se ei tiettyjen juhlien suhteen ole mahdollista. Se, että elämäntilanne muuttuu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jäisi jostain paitsi. Ollaan otettu asenne, että osallistutaan vauvan kanssa sellaisiin juttuihin, mihin se on mahdollista ja nautitaan niistä hetkistä.

Olemme tarkoituksella eläneet viime vuodet omilla ehdoillamme oikein olan takaa ja vastanneet kutsuihin lähes poikkeuksetta KYLLÄ. Nyt myöhemmin ei tarvitse miettiä, että olisipa tehnyt ja mennyt enemmän. Ja alleviivaan, ettei lapsen saaminen tarkoita muun elämän pysähtymistä! Ei missään nimessä, mutta tietyt asiat jäävät pois sen myötä. Tämä hetki tuntuu kuitenkin oikealta tälle muutokselle ja on aika alkaa luomaan uusia perinteitä perheenä vanhojen rinnalle. Ehkä joskus saamme nauttia ystäviemme ja heidän lastensa seurasta juhannukset ja muut pyhät. Meillä on uskomattoman monta vaihetta elämästä vielä näkemättä ja odotan kaikkea tulevaa mielenkiinnolla sekä rakkaudella ♡

Onneksi tilasin muutamat mekot jo huhtikuussa kesää ajatellen. En tietenkään mahtunut näihin silloin, mutta halusin uskoa, että kesällä sitten. Kukaan ei varmaan edes uskaltanut toivoa näin aurinkoista ja lämmintä kesän alkua? Uutisten mukaan meillä oli lämpimin juhannus sitten vuoden 1999! No, vuosi on ollut niin outo jo valmiiksi, joten eiköhän poikkeuksellisen lämmin juhannus sekä kesä jopa tunnu luontevalta kaiken kummallisuuden keskelle.

Mekko &Other Stories, Kengät Vamsko

Kun tilasin tämän kietaisumekon, ajattelin sen olevan kätsy imettäessä. No, ei ole ollut kovin käytännöllinen, sillä kietaisua tarvitsee avata turhan paljon, että imetys onnistuu. Siitä huolimatta mekko on tosi kaunis ja menee myöhemmin imetysajan jälkeenkin! Mikäli helteet jatkuvat koko kesän, täytyy suunnata kaupoille, sillä parin mekon voimin kesästä voi tulla vähintään haastava. Olisi kiva, että kaapissa olisi jotain rennompaa vaatetta näiden lisäksi. Ja siis myös siksi täytyy suunnata kaupoille, sillä olen pukeutunut melkoisiin makkarankuoriin aiemmin enkä mahdu niihin tällä hetkellä. En tiedä, milloin oikein mahdun niihin uudestaan, jos koskaan – sen näkee ehkä vuoden päästä!

Toivottavasti juhannus on mennyt mukavissa merkeissä – vietettiin se sitten kotona, kaupungissa tai mökillä! Meillä todella oli erilainen juhannus aiempaan verrattuna ja yritän saada siitä kirjoitettua heti ensi viikolla. Jotta postaustahti ei pysy näin painajaismaisen hitaana, täytyy varmaan alkaa puhelimella kirjoittaa näitä! Läppärin avaaminen ei nimittäin ole toteutunut kovin helposti viime viikkoina.

No jos tätä vielä kovin rutiininomaiseksi arjeksi voi kutsua, sillä melko hakemistahan kaikki vielä on. Kuukausi tuntuu samalla lyhyeltä ja toisaalta jo elämänmittaiselta ajalta. Kuukausi on mennyt ihan hullun nopeasti, mutta samalla tuntuu, että synnytyksestä olisi ikuisuus. En voisi kuvitella enää elämää ilman meidän vauvaa, jonka vuoksi tuntuu siltä, että näinhän me ollaan oltu aina? Ehkä sen takia kuukausi tuntuu toisaalta myös pitkältä ajanjaksolta, joka vain sujahti tosi nopeasti ohi?

Mitä fiiliksiä kuluneesta kuukaudesta? Ollaanko vielä järjissämme?

Ollaan järjissämme, mutta toisaalta meidän vauva on ollut melko helppo. Kyllä hän itkeä osaa, mutta harvemmin montaa minuuttia putkeen (nyt ihan varmana jinxaan tän ja kuunnellaan koko ilta huutavaa vauvaa). Tää on itseasiassa yks juttu – MITÄÄN ei kannattaisi sanoa ääneen tai kirjoittaa mustaa valkoiselle. Se asia nimittäin muuttuu sillä kellonlyömällä. Poikkeuksetta joka kerta.

Se mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi tänään eikä huomenna. Eilen juuri taisin kysyä kiukkupyllyiseltä vauvalta, että kuka hän on ja mihin mun vauva on mennyt?

Kun sanotaan, että vaippoja menee paljon, niitä menee vielä tuplasti enemmän kuin on alkuun ajatellut. Ehkä jopa triplasti. Meillä rutisee bodyissa sen verran tiheään, että vaippoja (ja kiitos niiden kuuluisten niskapaskojen myös vaatteita) vaihdetaan jatkuvasti. Sen lisäksi kaikki paikat on sinapinvärisessä ryynikakassa – Thank god Ikean minipyyhkeille. Jos mietit, mitä tarvitset vaipanvaihtopisteelle, osta näitä. Osta vähintään kaksi settiä. Olisinpa itse ostanut vielä enemmän!

Ainakin meillä hoitopöytä on ollut enemmän kuin tarpeen. En pysty ymmärtämään niitä lauseita, joihin olen jo odotusaikana törmännyt, että hoitopöytä on turha. WHAT THE DUCK? Mulla olis to do -listalla postaus hoitopöydästä ja sen tarvikkeista, mutta tää vauvantahtinen elämä ei vielä ole antanut mulle sellaista aikaa, ettäkö toteutus olisi ollut mahdollista. Nostan hattua kaikille bloggaajille, jotka jatkavat töitä samaan tahtiin kuin aiemminkin – missä välissä saatte kaikki postaukset suunniteltua, kuvattua ja kirjoitettua?

Positiivisesti oon yllättynyt siitä, kuinka lempeästi otan vastaan erilaiset tilanteet. Lempeällä tarkoitan, että en välittömästi paina stressi-nappia tai ala panikoimaan jokaista itkua. En todellakaan tunnista kaikkia itkuja tai tilanteita, mutta pikkuhiljaa. Tämä tuo itsevarmuutta, kaikista tilanteista ollaan selvitty hienosti. Ja ei, kaikki ei todellakaan ole helppoa! Tällä hetkellä vaikeinta on vauva, joka taistelee unta vastaan. Meidän ”pieni” ei ole enää kovin kevyt ja veikkaisin painon olevan jo lähempänä kuutta kiloa. On päiviä, jolloin tälle kuusi kiloiselle pakkaukselle kelpaa ainoastaan syli, kävely ja keinuttelu. Pian käsillä on yliväsynyt vauva, joka ei kuitenkaan suostu nukahtamaan. Yhtenä päivänä meillä nukuttiin kahdet 45 minuutin päiväunet, verrattuna siihen, että parhaimpina päivinä nukutaan useampi monen tunnin pätkä. Opiskelukaverini kirjoitti hyvin; hyvät yöunet syntyy hyvistä päiväunista – päivällä kukkuminen ei todellakaan takaa unisia öitä. Tämä on pätenyt meillä melkein aina.

Vertaistuen tarve on ollut yllättävänkin suurta. Haluan korostaa tätä erityisesti, sillä ilman satoja viestejä muille äideille tai odottaville, olisi arki tuntunut varmasti epävarmemmalta. On ihanaa jakaa omia fiiliksiä ja arkea sellaisten kanssa, ketkä ovat samassa tilanteessa. Mulla on vielä sellainen kaveri, joka on synnyttänyt SAMANA päivänä oman esikoisensa kuin minäkin. Mennään täysin samalla aikajanalla, joten tämä vertaistuki on ollut itselle kultaakin kalliimpaa. Tällä hetkellä mun useampi kaveri on raskaana, joten on ollut ihana vaihtaa kokemuksia siltäkin saralta, vaikka olenkin hieman edellä vauva kainalossa. Olen myös kahdessa mamma-ryhmässä Facebookissa (joihin liittyessäni olin ihan että LOL), mutta vaikken osallistu mihinkään keskusteluihin, luen usein muiden kysymyksiä, kommentteja ja kokemuksia. Se on ollut tosi tarpeellista, vaikka täytyy myöntää, etten todellakaan pysty samaistumaan kaikkiin juttuihin.

Nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun, niin näitä juttujahan olisi vaikka kuinka paljon. Säästän kuitenkin osan asioista eri teemoihin! Onko jotain, joka kiinnostaa erityisesti? Yhden jutun lupaan, kaikki postaukset ei pyöri tämän aiheen ympärillä – seuraavassa postauksessa jotain ihan muuta!