Ajattelin, etten tästä aiheesta blogissa kirjoittelisi sen ihmeellisemmin vaan pikaisesti Instagramin puolella toisin esiin. Sain kuitenkin paljon viestejä aiheeseen liittyen, joten miksen täällä jakaisi niistä vinkkejä ja huomioita myös täällä.

Tämän hetkisestä tilanteesta erikoisen tekee tämä koronan aiheuttama poikkeusaika – luonnollisesti kaikki ylimääräiset tapaamiset ja ryhmätoiminta on peruttu toistaiseksi. Tämä tarkoittaa myös muun muassa synnytysvalmennuksia sekä tutustumiskäyntejä sairaalaan. Rehellisesti tuntuu, että tässä loppuraskauden aikana on jäänyt tosi paljon oman onnensa nojaan, vaikka meidän hoitoammattilaiset ovat olleet aivan uskomattoman ihania ja heistä olen kiitollinen – ja eihän kaikkea vastuuta voi sysätä pelkästään ulkopuolisille henkilöille. Kyllä tässä joku omakin vastuu on ottaa asioista selvää! 😀

Mulla ei ole synnytyspelkoa ja oon ollut yllättävänkin rauhallinen siihen, että kohta mennään. Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että kun lapsi tulee, se on satavarmana sektio ja en todellakaan halua edes puhua synnytyksestä – oivoi, kuinka naiivi suurisuu voin joskus olla. Mutta ihan olin ihan tosissani, en halunnut edes ajatella, että joskus synnyttäisin. Niin minä kuin ystäväni olivatkin melko ällistyneitä, kun raskauden myötä kaikki nuo ajatukset kaikkosivat pois, mutta ehkä iällä on tässä myös merkityksensä. Asenne synnytykseen on muuttunut aivan päinvastaiseksi. Kuitenkin nyt, kun H-hetki on käsillä, tiedon hakeminen omatoimisesti tuntui jännittävältä ja välttelin sitä useamman viikon. Viime sunnuntaina päätimme Tinon kanssa aloittaa edes jostain. Saatiin neuvolasta linkkejä ja vinkkejä, mistä synnytykseen liittyvää materiaalia voisi katsoa. Katsottiin hieman huvittuneina virallisten tahojen videot – olivathan ne aika kankeita, eikä niissä ollut toivottavaa samaistumispintaa.

Muistettiin, että voisimme katsoa Jon Olssonin kuvaaman vlogin Janni Delerin synnytyksestä. Jonka jälkeen muistin Kenzasin synnytysvideon, jonka jälkeen kaverini huikkasi Hanna Öbergin videosta. Aiemmin suhtautumiseni näihin on ollut enemmän ”Onko kaikki pakko kuvata ja jakaa? Joku roti tähän touhuun? MIKSI??!”, mutta oman tilanteeni ollessa tämä, yhtäkkiä ymmärsinkin videoiden tarpeellisuuden. Nämä kolme videota ovat keskenään erilaiset, mutta heidän perspektiivistään aidot. Itsellä olosta tuli paljon valmiimpi pian koittavaan synnytykseen! Voin siis oman kokemukseni puolesta suositella näitä ainakin tähän hätään. Ainoa miinus näissä oli, että jokaisessa videossa itkin valtoimenaan, kun vauva loppujen lopuksi syntyi. Itkusta johtuva tukkoinen nenä tai siis koko naama ei tehnyt ollenkaan hyvää mun jo ennestään vaikeasti kulkevalle hapelle 😀

Mulle tosi tärkeää on ollut puolison tuki ja sen huomaa varsinkin nyt, kun kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Mua on helpottanut tosi paljon Tinon läsnäolo – en voisi pyytää parempaa reagointia ja tukea. Vaikka tilanne on molemmille uusi, hänen reagoinnissaan on sopivassa suhteessa huumoria, tasapainoa ja avoimuutta.

Tässä muutamia Instagramin viesteistä poimittuja kommentteja:

♡ Valmennukset eivät loppujen lopuksi olleet kovin kummoisia, vaan aidoista henkilökohtaisista kokemuksista on enemmän apua.

♡ Luota kätilöön ja pidä mieli avoimena ehdotuksille. Olet hyvissä käsissä.

♡ Mikäli osastolle joutuu jäämään pidemmäksi aikaa, lohtua tuovat omat vaatteet, herkut sekä teknologia. Kuulokkeet on tosi hyvät videopuheluiden kannalta, eikä todennäköisesti häiritse mahdollista huonekaveriakaan.

♡ Synnytysvideoihin vielä lisäyksenä Mimmi Kapellin videot (Ruotsiksi)

♡ Synnytyskipu kannattaa ajatella positiiviseksi kivuksi, joka kertoo siitä, että asiat etenevät kuten pitääkin. Kroppa tietää kyllä, mitä tehdä!

♡ Jos musiikki on sellainen asia, että siitä saa lohtua tai se rentouttaa, ota omat musiikit synnytykseen mukaan.

Toki olen pitänyt järjen päässä, jos vastaan on tullut ääritapauksia tai selkeästi hyvin erilaisen ihmisen kirjoittamia kokemuksia. Erilaisuudella tarkoitan sellaista, jos elämänasenne tai suhtautuminen asioihin ja tilanteisiin on hyvin erilainen omastani. Me kaikki koemme ja tunnemme asiat hyvin eri tavalla ja tämä heijastuu varmasti myös synnytyksessä. Siksi en kaikkea lukemaani käännä tulevaan omaan synnytykseeni vaan poimin itselleni tarpeellisinta tietoa. En tietenkään ole marssimassa synnytyssaliin vaaleanpunaisten lasien läpi kurkkien vaan erilaiset mahdollisuudet huomioiden. Luotan tosi lujasti terveydenhoidon ammattilaisiin ja sekin antaa voimaa tulevaan. Mun synnytyssairaala on TAYS ja olen kuullut paljon kehuja siellä työskentelevistä kätilöistä ja lääkäreistä, jotka todella tekevät työnsä suurella sydämellä.

Viime aikoina oon videoiden lisäksi lukenut Facebook-ryhmien tekstejä sekä blogipostauksia raskauteen, hankitoihin ja synnytykseen liittyen ja käyn aina läpi myös kommentit. Joten, jos on tähän lisättävää tai haluat jakaa omia kokemuksia niin kerro ihmeessä!