Rakkaus donitseihin leimahti ollessani työharjoittelussa Kaliforniassa, sillä siellä löytyi jos jonkinlaista putiikkia pelkästään donitseille! Tämän vuoksi donitsit on löytäneet tiensä myös Kuusiston kokeilevaan keittiöön, mutta uunin kautta. Faktahan on se, että rasvassa paistettu donitsi on mehevämpi kuin uunissa käytetty, mutta nämä uuniversiot ovat todellakin kokeilemisen arvoisia. Olen tehnyt näitä useampia kertoja ja fiksaillut taikinaohjetta parempaan suuntaan jokaisen kerran jälkeen.

DONITSIT UUNISSA noin 12 kpl

4 dl vehnäjauhoja
4 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1dl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl rypsiöljyä tai oliiviöljyä
1 prk kermaviiliä
0,5 dl kauramaitoa
2 kananmunaa

Itse tykkään laittaa taikinan sekaan suklaahippuja tuomaan makua, mutta ne antavat taikinaan myös mehevyyttä. Tässä tapauksessa taikinaan voi rouhia pari riviä esimerkiksi Fazerin punaista suklaata tai kinuskisen teeman mukaisesti kourallisen Omar-makeisia.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sen jälkeen sekaan voi lisätä loput ainekset. Itse hurautin nopsaan sähkövatkaimella, mutta taikinan pitäisi sekoittua mainiosti myös ilman.

Donitsipellin suihkutan vuokraspraylla ennen käyttöä. En omista pursotinta, mutta olen pursottanut taikinan pellille paksusta pakastepussista, josta olen leikannut kulman auki. Pursotin olis oikeesti ihan kätsy ja jos musta tulee leipova supermutsi, sellainen on hankittava 😀

Uunista riippuen, paista donitsit 200-225’c noin kymmenen minuuttia. Meillä on kiertoilmauuni, joten itse paistan donitsit 200’c lämmössä. Donitsit turpoavat aika paljon uunissa ja reikä saattaa tämän vuoksi mennä umpeen. Luin jostain hyvän vinkin käyttää omenaporaa tai kuorimaveitsen kärkeä avaamaan reiät uudestaan.

Itse kippaan donitsit paistopuoli alaspäin jäähtymään ja mikäli pinta on todella epätasainen, saatan kevyesti painaa paistopuolta tasaisemmaksi. Jos haluaa pelata varman päälle, donitseista saa mehevämmät, kun sulattaa voita ja tuputtelee sitä sileälle pinnalle donitsien ollessa vielä kuumia.

KINUSKIKUORRUTE

Todennäköisesti paras kinuskikuorrute saavutetaan keittämällä se itse, mutta häpeilemättä olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Jos haluaa aidon kinuskikuorrutteen niin google laulamaan!

Puolikas purkki karamellisoitua kondesoitua maitoa
Tomusokeria

Lämmitin kondensoitua kinuskia syvässä kulhossa hetken mikrossa ja lisäsin silmämääräisesti tomusokeria joukkoon ja sekoitin tasaiseksi. Dippaa donitsi sileä puoli edellä kuorrutteeseen. HUOM! Kuorrutteen on oltava paksua, jotta se ei valu liikaa pois donitsin päältä. Tästä syystä lisään joukkoon tomusokeria, mutta tarkkaa mittaa en ole koskaan ottanut. Jos kuitenkin käy niin, että kuorrute valuu donitsin päältä pois, ei syytä huoleen! Tee kuorrutteesta paksumpi lisäämällä tomusokeria. Odota, että donitsin kuorrute hieman jähmettyy ja dippaa se uudestaan paksunnettuun kuorrutteeseen.

Koristelu on täysin oman mielikuvituksen varassa! Itse käytin syötävää kultapölyä ja suklaata. Osaan ripottelin hieman merisuolaa. Muutamaan donitsiin halusin testata kuorrutetta niin, että lisäsin sinne hieman vaahterasiirappia – tämäkin toimi oikein maukkaasti!

Anna kuorrutteen jäähtyä kunnolla, ennen donitsien siirtämistä tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan.

Olen aiemmin tehnyt donitseja muun muassa mokkapalatyylisesti, eli taikinaan olen lisännyt kaakaojauhetta ja kuorrute kuin mokkapaloissa. Seuraavaksi kokeilen vadelma-valkosuklaa-donitseja ja mikäli taikinaohjeeseen tulee parannuksia, päivittelen ne myös tänne.

Makoisia hetkiä donitsien äärellä!

Ajattelin, etten tästä aiheesta blogissa kirjoittelisi sen ihmeellisemmin vaan pikaisesti Instagramin puolella toisin esiin. Sain kuitenkin paljon viestejä aiheeseen liittyen, joten miksen täällä jakaisi niistä vinkkejä ja huomioita myös täällä.

Tämän hetkisestä tilanteesta erikoisen tekee tämä koronan aiheuttama poikkeusaika – luonnollisesti kaikki ylimääräiset tapaamiset ja ryhmätoiminta on peruttu toistaiseksi. Tämä tarkoittaa myös muun muassa synnytysvalmennuksia sekä tutustumiskäyntejä sairaalaan. Rehellisesti tuntuu, että tässä loppuraskauden aikana on jäänyt tosi paljon oman onnensa nojaan, vaikka meidän hoitoammattilaiset ovat olleet aivan uskomattoman ihania ja heistä olen kiitollinen – ja eihän kaikkea vastuuta voi sysätä pelkästään ulkopuolisille henkilöille. Kyllä tässä joku omakin vastuu on ottaa asioista selvää! 😀

Mulla ei ole synnytyspelkoa ja oon ollut yllättävänkin rauhallinen siihen, että kohta mennään. Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että kun lapsi tulee, se on satavarmana sektio ja en todellakaan halua edes puhua synnytyksestä – oivoi, kuinka naiivi suurisuu voin joskus olla. Mutta ihan olin ihan tosissani, en halunnut edes ajatella, että joskus synnyttäisin. Niin minä kuin ystäväni olivatkin melko ällistyneitä, kun raskauden myötä kaikki nuo ajatukset kaikkosivat pois, mutta ehkä iällä on tässä myös merkityksensä. Asenne synnytykseen on muuttunut aivan päinvastaiseksi. Kuitenkin nyt, kun H-hetki on käsillä, tiedon hakeminen omatoimisesti tuntui jännittävältä ja välttelin sitä useamman viikon. Viime sunnuntaina päätimme Tinon kanssa aloittaa edes jostain. Saatiin neuvolasta linkkejä ja vinkkejä, mistä synnytykseen liittyvää materiaalia voisi katsoa. Katsottiin hieman huvittuneina virallisten tahojen videot – olivathan ne aika kankeita, eikä niissä ollut toivottavaa samaistumispintaa.

Muistettiin, että voisimme katsoa Jon Olssonin kuvaaman vlogin Janni Delerin synnytyksestä. Jonka jälkeen muistin Kenzasin synnytysvideon, jonka jälkeen kaverini huikkasi Hanna Öbergin videosta. Aiemmin suhtautumiseni näihin on ollut enemmän ”Onko kaikki pakko kuvata ja jakaa? Joku roti tähän touhuun? MIKSI??!”, mutta oman tilanteeni ollessa tämä, yhtäkkiä ymmärsinkin videoiden tarpeellisuuden. Nämä kolme videota ovat keskenään erilaiset, mutta heidän perspektiivistään aidot. Itsellä olosta tuli paljon valmiimpi pian koittavaan synnytykseen! Voin siis oman kokemukseni puolesta suositella näitä ainakin tähän hätään. Ainoa miinus näissä oli, että jokaisessa videossa itkin valtoimenaan, kun vauva loppujen lopuksi syntyi. Itkusta johtuva tukkoinen nenä tai siis koko naama ei tehnyt ollenkaan hyvää mun jo ennestään vaikeasti kulkevalle hapelle 😀

Mulle tosi tärkeää on ollut puolison tuki ja sen huomaa varsinkin nyt, kun kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Mua on helpottanut tosi paljon Tinon läsnäolo – en voisi pyytää parempaa reagointia ja tukea. Vaikka tilanne on molemmille uusi, hänen reagoinnissaan on sopivassa suhteessa huumoria, tasapainoa ja avoimuutta.

Tässä muutamia Instagramin viesteistä poimittuja kommentteja:

♡ Valmennukset eivät loppujen lopuksi olleet kovin kummoisia, vaan aidoista henkilökohtaisista kokemuksista on enemmän apua.

♡ Luota kätilöön ja pidä mieli avoimena ehdotuksille. Olet hyvissä käsissä.

♡ Mikäli osastolle joutuu jäämään pidemmäksi aikaa, lohtua tuovat omat vaatteet, herkut sekä teknologia. Kuulokkeet on tosi hyvät videopuheluiden kannalta, eikä todennäköisesti häiritse mahdollista huonekaveriakaan.

♡ Synnytysvideoihin vielä lisäyksenä Mimmi Kapellin videot (Ruotsiksi)

♡ Synnytyskipu kannattaa ajatella positiiviseksi kivuksi, joka kertoo siitä, että asiat etenevät kuten pitääkin. Kroppa tietää kyllä, mitä tehdä!

♡ Jos musiikki on sellainen asia, että siitä saa lohtua tai se rentouttaa, ota omat musiikit synnytykseen mukaan.

Toki olen pitänyt järjen päässä, jos vastaan on tullut ääritapauksia tai selkeästi hyvin erilaisen ihmisen kirjoittamia kokemuksia. Erilaisuudella tarkoitan sellaista, jos elämänasenne tai suhtautuminen asioihin ja tilanteisiin on hyvin erilainen omastani. Me kaikki koemme ja tunnemme asiat hyvin eri tavalla ja tämä heijastuu varmasti myös synnytyksessä. Siksi en kaikkea lukemaani käännä tulevaan omaan synnytykseeni vaan poimin itselleni tarpeellisinta tietoa. En tietenkään ole marssimassa synnytyssaliin vaaleanpunaisten lasien läpi kurkkien vaan erilaiset mahdollisuudet huomioiden. Luotan tosi lujasti terveydenhoidon ammattilaisiin ja sekin antaa voimaa tulevaan. Mun synnytyssairaala on TAYS ja olen kuullut paljon kehuja siellä työskentelevistä kätilöistä ja lääkäreistä, jotka todella tekevät työnsä suurella sydämellä.

Viime aikoina oon videoiden lisäksi lukenut Facebook-ryhmien tekstejä sekä blogipostauksia raskauteen, hankitoihin ja synnytykseen liittyen ja käyn aina läpi myös kommentit. Joten, jos on tähän lisättävää tai haluat jakaa omia kokemuksia niin kerro ihmeessä!

26-04-2019 lähdettiin juhlimaan ystävämme 30-vuotissynttäreitä Thaimaan Phuketiin. Edellisenä vuotena juhlimme toisen ystävämme syntymäpäiviä Koh Samuilla, joten tästä oli hyvää vauhtia muodostumassa perinne. Viime vuonna meitä oli huimat 10 henkilöä matkassa mukana!

On varmaan sanomattakin selvää, että noin isolla porukalla asioiden järjestäminen on aina vähän säätämistä. Päädyttiin varamaan lennot Seat24 kautta ja lentoreitti oli Helsinki-Moskova-Phuket. Olin ihan järkky pain-in-the-ass jo varausta tehdessämme, koska stressaan kaikesta (mun mielestä) epäluotettavista asioista tai ratkaisuista melko temperamenttisesti. Lentoyhtiö lennoille oli siis venäläinen Aeroflot. Saatiin osaksemme jännitysmomentti, kun Seat24 ilmoitti kolme päivää ennen lomaa, että ei pysty järjestämään osaa lennoista, jonka vuoksi koko varaus tullaan perumaan. Luin vielä meidän viestit aiheeseen liittyen, ja seuraava mun lähettämä viesti kuvastaa hyvin mun reaktiokykyä ja temperamenttia: ”Mistä paskalafkasta me otettiin nää lennot????? Kaikki varaukset jatkossa finnair”. Apua.

Onneksi meidän porukassa on aikaansaavia ihmisiä (tai siis ainakin yksi), jotka jaksoi olla ensin Seat24:n asiakaspalveluun yhteydessä useamman tunnin ja jatkoi siitä vielä Aeroflotin asiakaspalveluun. Omituisinta tässä oli se, että kaikki lennot oli korvattavissa Aeroflotin puolesta, mutta Seat24 ei ollut huomioinut näistä mitään. Loppujen lopuksi saatiin siirrettyä Aeroflotin kautta meidän varaukset pelkästään lentoyhtiön haltuun, eikä Seat24:lla ollut enää pääsyä niihin. Tätä ei varmaan tarvitsisi sanoa erikseen, mutta ÄLKÄÄ KOSKAAN ottako matkoja Seat24:n kautta.

Pitkän pohdinnan määränpään suhteen ja tarpeeksi ison villan etsinnän jälkeen päädyttiin tosiaan Thaimaan Phuketiin. Voin kertoa, että villan etsiminen kymmenelle hengelle tietyn budjetin rajoissa on melko haastavaa! Varsinkin, kun kaikki maksavat reissusta saman verran, ei ole kivaa arpoa paikanpäällä, kuka nukkuu nahjuisimmassa makuuhuoneessa, mikäli huoneet eivät olisi keskenään tasavertaisia. Me onneksi löydettiin Airbnb:sta villa, jossa kaikilla oli omat kylpyhuoneet ja isot sängyt!

Täytyy sanoa, että Thaimaan ”turistirysät” eivät koskaan ole houkutelleet matkakohteina. Meidän tarkoituksena oli rentoutua, pitää hauskaa ja juhlia ystävämme syntymäpäiviä, joten kokonaiskuvassa yhdessäolo oli tärkeämpää kuin määränpää – kunhan olisi lämmin, helppo liikkua ja edullinen hintataso. Koska olimme olleet Koh Samuilla samalla fiiliksellä aiemmin, tiesimme Thaimaan vastaavan niitä kriteereitä, mitä meillä oli.

Ensimmäisenä yönä villamme yläpuolella oli aivan jäätävä ukkosmyrsky ja istuin itku silmässä makkarin lattialla Tinon nukkuessa tyynenä sängyssä. Tino heräsi hetkeksi heittämään muutaman VAU -kommentin välkkyviin salamoihin ja jytinään, mutta mua ei kyllä naurattanut yhtään 😀

Rannoilla tuli vietettyä aikaa, mutta Patong beachin kiertäisin kaukaa. Taisimme käydä siellä vain ilta-aikaan, mutta se ei kyllä onnistunut ihastuttamaan ollenkaan. Eniten kävimme lähistöllä olevilla rannoilla Nai Harn Beachilla ja Kata Beachilla. Kata Beach oli vilkkaampi niin aktiviteettien kuin ravintoloidenkin puolesta.

Ruoka Thaimaassa on ihanaa ja harmittaa, että ainakaan Tampereen Thai-ravintoloiden valikoimasta en ole löytänyt mitään lähellekään yhtä hyvää. Syötiin tosi paljon perinteisissä ravintoloissa, mutta ylemmässä kuvassa näkyvä UNNI’S Restaurant oli hyvä löytö, kun halusi jotain muuta kuin thai-ruokaa. UNNI’s sijaitsee pikaisen stalkkauksen jälkeen nykyään vain Kata Beachilla. Tää on vähän Bali-henkinen ja ”Instagram friendly” rafla, mutta visuaalisten annosten maku ei jää muun hypetyksen varjoon.

Vuokrattiin synttärisankarin kunniaksi puoleksi päiväksi katamaraani! Koska meidän villa ei ollut meren äärellä ja rannat melko vilkkaita, oli ihan mahtavaa päästä oman porukan voimin meren äärelle veneilyn merkeissä. Varasin katamaraanin Blue Voyage Thailandilta ja heidän kauttaan kaikki toimi moitteettomasti!

Google kertoo Phuketiin matkaavan miljoonia turisteja vuodessa ja matkakohteena sen kerrotaan tarjoavan kaikille kaikkea – listauksia aktiviteeteista ja rannoista löytyy paljon. Meidänkin porukka jakaantui muutamaan otteeseen niin, että osa teki toista ja osa muuta. Ei kaikkien tarvitse aina olla samassa paikassa! En todennäköisesti lähtisi uudestaan Phuketiin, mutta se ei määritä tietenkään sitä, ettei kenenkään kannattaisi. Parasta mulle reissussa oli meidän porukka, joka on korvaamaton ja hauska – kuin perhettä. Tältä reissulta toivoin yhdessäoloa, naurua ja muistoja. Varsinkin, kun mielessä pyöri jo ajatus tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta lähivuosina – nyt piti nauttia ja ottaa ilo irti tällaisista hetkistä.

Paluumatka oli kaikista kahjoin yksittäinen tapahtuma, mitä mun elämässä on tapahtunut. Koko homma levisi käsiin, kun laskeuduttiin Moskovan kentälle. Yhtäkkiä me nähtiin, kuinka kone liukuu kiitoradalla ilmiliekeissä.

En edes osaa kuvailla, kuinka epätodellinen hetki se oli. Ja tilanne muuttui vielä epätodellisemmaksi, kun lentokentällä ei MISSÄÄN vaiheessa annettu kuulutuksia asiaan liittyen. Yhtäkkiä kaikki lennot on myöhässä ja lähdöt siirtyneet myöhemmäksi. Tässä vaiheessa kiitimme velivenäjää ja Aeroflotia sekä mietimme, että mitäs nyt. Lentokentältä emme voineet poistua, sillä meillä ei ollut viisumeita. Voin kertoa, että tuli kiire saada huone kentän ainoasta hotellista. Vaikka huone muistutti enemmän suomalaista vankiselliä kuin hotellihuonetta, oli se parempi vaihtoehto, kuin viettää yö kentän käytävillä. Mielessä karmi myös ajatus, että ihmisiä oli jäänyt jumiin palavaan lentokoneesen, joten hikinen huone tuntui pieneltä murheelta. Oli aikamoinen kokemus viettää melkein vuorokausi Sheremetyevon lentokentällä, kunnes päästiin sinivalkoisin siivin kotiin.

Mutta kaikesta huolimatta oon onnellinen meidän reissusta ja siitä, että se oli just toi porukka, kenen kanssa jaettiin kaikki hetket ja muistot.