Nyt päästään käsiksi aiheeseen, jota aiemmin ole avannut juuri yhtään. Tietyt asiat, kuten työjutut, olen ennen jättänyt tarkoituksella vähän rivien välistä luettaviksi. Vaikka tällä hetkellä himmailen kotona äitiyslomalla, työjutut ovat silti itselleni läsnä. Miksikö? No, suuresti senkin takia, että omasta tahdostani haluan kuulla, vaikuttaa ja olla läsnä työasioissa, sillä kyseessä on avopuolisoni Tinon perheen yritys. Mulle tämä työ on enemmän kuin pelkkä työ, joten aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi siitä kertominen on aiemmin arveluttanut. Mutta työn ollessa suuri ja tärkeä osa omaa arkeani, tuntuisi oudolta sivuuttaa aihe kokonaan tai mainita siitä aina sivulausein.

Työskentelen siis kotimaisessa perheyrityksessä, joka on perustanut kenkäbrändi SoWhat Footwearin ja pyörittää kenkien verkkokauppaa Vamskoa. Kuka muistaa SoWhatin skedekengät? Ah, mikä nostalgia! Oon itse hypännyt Vamskon ja SoWhatin mukaan jo loppuvuonna 2013. Silloin ei ollut vielä verkkokauppaa vaan Tampereen kivijalkamyymälä nimeltä Vamos, jossa aloitin myyjänä.

Miten päädyin Vamokselle myyjäksi? SoWhat Footwear suuntasi vuoden 2013 I Love Me -messuille ja mun ystävä huikkasi Tinolle, että jos lisävahvistukselle on tarvetta, voisi Riikka olla hyvä lisä porukkaan. Tämä siis lähinnä sen vuoksi, että olin työskennellyt useamman vuoden DinSkolla myyjänä ja lopettanut siellä hetki sitten. Lähdettiin porukalla tunnustelemaan yleisön vastaanottoa osastostamme ja meillä olikin aika kiire koko viikonlopun ajan. Mutta muistan, että lähinnä pidettiin hauskaa ja meininki katossa. En tuntenut muita kuin ystäväni Petran, mutta jokaikinen ihminen tuon viikonlopun tiimistä on isosti elämässäni vieläkin. Tino nyt ehkä kaikista erityisimmin haha! Messut menivät hienosti ja siitä muutaman hetken päästä löysin itseni Vamoksen myyjänä.

Mitäs nyt? Nyt viimeisen kolmen vuoden mun työt on painottuneet lähinnä verkkokaupan puolelle. Meillä on pieni, mutta pippurinen tiimi, joten kovin yksiselitteistä kuvasta en työtehtävistäni pysty edes kertomaan. Mut löytää sieltä, mistä apua tarvitaan; joskus varastosta, toisinaan asiakaspalvelusta, mutta mun tärkein homma on ideoida ja luoda meille visuaalista sisältöä. Saatan ideoida kuvaukset ja lokaation, mutta usein olen itse mallina näissä tilanteissa. Toki joskus toimin myös kuvaajana ja joskus olen molempia samaan aikaan – malli ja kuvaaja! Viimeisimpänä olen päässyt perheen mukana matkustamaan Italiaan ja suunnittelemaan mallistoa, josta olen aivan äärimmäisen otettu ja ylpeä. En voisi pyytää parempia ”työkavereita”, vaikka aina perheen kanssa työskentely ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta se tuki ja ymmärrys toisiamme kohtaan sekä tietotaidon jakaminen on jotain, mitä en ole aiemmin kokenut.

Ollaan Tinon kanssa oltu alusta asti melkoinen tiimi ja pitkälti toteutetaan vieläkin kahdestaan kaikki sisältö niin markkinointiin, someen kuin verkkosivuillekin. Kun olin vielä myyjänä ennen verkkokauppaa, aloimme Tinon kanssa kuvaamaan tuotteita Vamoksen Facebook -sivuille ja pian postilaatikko täyttyikin viesteistä sekä kyselyistä, onko kenkiä mahdollista lähettää postitse. Kysyntä oli sen verran hurjaa, että Tino alkoi työstämään verkkokauppaa, joka aukesi Suomeen kesällä 2015, Ruotsiin kesällä 2017 ja koko eurooppaan syksyllä 2019. Aikamoista meininkiä nämä vuodet ovat tarjonneet!

On tullut tässä viime kuukausien aikana isona yllätyksenä, että moni ei tiedä Vamskon olevan kotimainen verkkokauppa, saati tamperelaisen perheyrityksen pyörittämä. Meillä on varasto ja toimisto Nokialla sekä kivijalkamyymälä Tampereen keskustassa. Kommunikoimme suoraan valmistajien kanssa ilman ylimääräisiä välikäsiä – tänä kesänä ja tulevaisuudessa fokus tuotteiden valmistamiseen suunnataan Eurooppaan, vaikka jo tällä hetkellä lähes kaikki nahkatuotteet tulevat pienemmiltä perheomisteisilta tehtailta Italiasta, Espanjasta tai Portugalista.

Näin kesän korvilla omat suosikkini ovat espanjalaiset espadrillot ja sandaalit! Niiden sisäpohjat ovat aivan älyttömän pehmeät sekä kokonaisuudessaan laatu on aivan omaa luokkaansa. Suosittelen suuresti panostamaan perinteisin menetelmin valmistettuihin espanjalaisiin espadrilloihin – sen kyllä tuntee käytössä.

BELLA LUNA FURNITURE – Yrityksen toimintaan kuuluu myös huonekalujen maahantuontia sekä verkkokauppa niille. Itse en työskentele huonekalujen parissa, vaan se osaaminen löytyy perheen muilta henkilöiltä! Fiilistelen kuitenkin sitä, että nyt tarjolla on kotimainen verkkokauppa myös huonekaluille. Meillä kotona on tietenkin Bella Lunan huonekaluja sisustuksessa ja nyt kieli pitkällä odotan tulevia rottinki-uutuuksia.

Instagram: @bellalunafurniture

Mulla löytyy Instagramista highlight ”WORK”, jossa höpisen jonkun verran työjutuista ja vastailen kysymyksiin, mitä sain. Sinne tulen jatkossakin lisäilemään klippejä sitä mukaan, kun on kerrottavaa! Ja tänne saa tietenkin kanssa jättää kysymyksiä. Voi nimittäin hyvin olla, että unohdan jotain, joka voisi olla mielenkiintoista, mutta itse sokaistunut aiheelle.

Tosiaan, tässä nyt jonkinlainen raapaisu siihen, mitä teen työkseni ja missä. Kaikki asiat eivät mahtuneet tämän yhden postauksen alle, mutta mielelläni jaan näitä juttuja enemmänkin. Varsinkin tulevista uusista kuvioista, toteutuneista projekteista ja omista suosikkituotteista! Miltä kuulostaa?

Olen aloittanut työt kenkien parissa jo lukioikäisenä ja muistan ikuisesti vuosia vanhan tilanteen erään opettajani kanssa. Olin jo valmistunut lukiosta ja vietin välivuotta kenkämyyjänä DinSkolla. Silloinen lukion matematiikan opettaja kävi usein lapsiensa kanssa ostoksilla ja kerran hän kyseli kuulumisiani (hieman ivallisesti, sillä en aina ollut opettajien mieleen), että mites jatko-opiskelut vai aiotko vaaaaan myydä kenkiä aina? Kuten silloin, voin tänä päivänäkin hymyillen todeta, ettei se olisi ollenkaan huono vaihtoehto.

Aikamoista ajatella, että nyt todella viedään viimeisiä viikkoja ennen H-hetkeä eli vauvan syntymää. Me ollaan tosin jo kolme viikkoa takaperin jouduttu tilanteeseen, missä ollaan asennoiduttu siihen, että synnytys saattaa käynnistyä reilusti aikaisemmin kuin laskettuna aikana, johtuen lyhentyneestä kohdunkaulasta. Sorry, näille termeille ei oikein ole mitään kiertoreittiä! Nyt kärsivällisesti odotellaan, koska alkaa tapahtumaan – tuleeko vauva jo huhtikuussa vai mennäänkö toukokuulle?

Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ottaa kuvat mahan kanssa niin, että minä ja Tino molemmat ollaan niissä, mutta olosuhteiden pakosta tämä ei oikein onnistunut. Haluttiin kuitenkin mahasta kuvat, joten napattiin ne maanantaina, kun sain kerättyä hieman energiaa kasaan. Onhan nämä ihanat muistot ja vaikka tällä hetkellä jättimaha on arkipäivää, niin täytyy muistaa, että jonain päivänä sitä ei voi enää peilistä pällistellä. En muuten tykkää sanasta masu, vaikka vissiin pitäisi puhua masukuvista ennemmin kuin mahakuvista haha!

Raskausmahat ovat aina erilaisia ja ainutlaatuisia – omani on tosi pyöreä sekä eteenpäin kasvava, vähän irrallisen näköinen muusta vartalosta. Maha on tosi iso, ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt viime viikon aikana olokin on alkanut tuntua siltä. Vaapun paikasta toiseen, happi ei kulje ja lepo tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Jännittää kertoa, mutta mulla ei ainakaan vielä ole tullut sellaista ääretöntä hämmästymisen tunnetta siitä, että mihin kaikkeen vartalo taipuu raskaana ollessa. Tai tottakai olen älyttömän kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja kroppa on kestänyt tämän valtavan urakan omasta mielestäni erinomaisesti. Rakastan tunnetta, kun vauva liikkuu ja saan pitää hänet turvassa. Ollaan muuten annettu vauvalle työnimeksi Mike Tyson, koska kaikki potkut ja iskut tuntuvat ja varsinkin näkyvät hyvin selkeästi. Nyt vauvan tilan käydessä ahtaammaksi, joudun punnitsemaan kylkiluiden tarpeellisuutta, sillä ne ovat koetuksella!

Koputan nyt puuta todella lujaa, mutta mulla on vatsan suuresta koosta huolimatta pysynyt iho tosi hyvänä. Raskauden alussa luin ja kuulin monesta suusta, ettei rasvaamisella ole merkitystä arpien muodostumiseen vaan kyse on geeneistä. No, mun ajatus oli, että ei runsas vedenjuominen ja päivittäinen rasvaaminen varmaan kuitenkaan haitaksi ole. Kohta jossa ihon venyminen näkyy eniten, on mun napa. Oon ottanut napakorun jo useampi vuosi sitten pois, mutta sen vuoksi kuitenkin se kohta ihosta ei ole venynyt kovinkaan nätisti ja näyttää vähän reppanalta. Linea negra, eli kevyt tumma pigmenttiviiva vatsan päällä ilmaantui itselleni näkyvästi vasta muutama viikko sitten.

Tällainen postaus pitäisi kaikkien oppikirjojen mukaan lopettaa ruusuisesti korulauseisiin, mutta rehellisesti, tällä hetkellä alan olemaan aika kypsä tähän oloon ja olemisen vaikeuteen. Yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista, sillä todennäköisesti jossain vaiheessa muistelen haikeudella kaikkea raskauteen liittyvää. Myöhemmin varmasti ikävöin vauvan hikan aiheuttamaa hassua tunnetta tai sitä, kun saan päivän päätteeksi kietoutua pitkulaiseen raskaustyynyyn, jonka myös Tino ja Uno yrittävät varastaa aina tilaisuuden tullen.

Oli lauantai ja vietimme ystäviemme 30 -vuotisjuhlia. Halusin ehdottomasti laittaa tuon pirtsakan sitruunapaidan, mutta alaosa oli mysteeri. Spoiler alert, mutta kuvan ruutulegginsit eivät olleet edes vaihtoehto ? Kamppailin valkoisten ja tumman harmaiden farkkujen välillä, mutta päädyin kevään kunniaksi valkoisiin farkkuihin. VIRHE. Farkut aiheuttivat mulle mielettömän ”pissis”-olon, jonka vuoksi vannoin, että jatkossa laitan aina luottofarkut ja pidättäydyn aivopieruista.

Tasan vuosi sitten juhlittiin. En aivan muista, mutta meitä oli saman katon alla varmasti yli 30 henkilöä juhlimassa. Oli hauskaa, viini virtasi ja iltaa jatkettiin yöhön saakka keskustaan tanssimaan. Ja kuten tavallista, Helsingin ystävät yöpyivät meillä.

Tänä vuonna ikävöin ystäviä ja perhettä, mutta omalta osaltani kannan korteni kekoon ja eristäytyminen jatkuu. Toki raskauden vuoksi en halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä terveyden suhteen, joka motivoi pysymään täysin kaukana kaikista ylimääräisistä kontakteista. Tänä vuonna meitä on yli kolmenkymmenen henkilön sijasta kaksi ihmistä ja yksi koira. Tänään ei viini virtaa, mutta jos ihan hulluttelen, saatan avata kokiksen. Tänä vuonna kuitenkin laittauduin hieman, sillä otettiin mahasta kuvat muistoksi! Teen niiden tiimoilta oman postauksen tänne myöhemmin ?

Muistatko, missä olit ja mitä teit tasan vuosi sitten?