Aikamoista ajatella, että nyt todella viedään viimeisiä viikkoja ennen H-hetkeä eli vauvan syntymää. Me ollaan tosin jo kolme viikkoa takaperin jouduttu tilanteeseen, missä ollaan asennoiduttu siihen, että synnytys saattaa käynnistyä reilusti aikaisemmin kuin laskettuna aikana, johtuen lyhentyneestä kohdunkaulasta. Sorry, näille termeille ei oikein ole mitään kiertoreittiä! Nyt kärsivällisesti odotellaan, koska alkaa tapahtumaan – tuleeko vauva jo huhtikuussa vai mennäänkö toukokuulle?

Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ottaa kuvat mahan kanssa niin, että minä ja Tino molemmat ollaan niissä, mutta olosuhteiden pakosta tämä ei oikein onnistunut. Haluttiin kuitenkin mahasta kuvat, joten napattiin ne maanantaina, kun sain kerättyä hieman energiaa kasaan. Onhan nämä ihanat muistot ja vaikka tällä hetkellä jättimaha on arkipäivää, niin täytyy muistaa, että jonain päivänä sitä ei voi enää peilistä pällistellä. En muuten tykkää sanasta masu, vaikka vissiin pitäisi puhua masukuvista ennemmin kuin mahakuvista haha!

Raskausmahat ovat aina erilaisia ja ainutlaatuisia – omani on tosi pyöreä sekä eteenpäin kasvava, vähän irrallisen näköinen muusta vartalosta. Maha on tosi iso, ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt viime viikon aikana olokin on alkanut tuntua siltä. Vaapun paikasta toiseen, happi ei kulje ja lepo tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Jännittää kertoa, mutta mulla ei ainakaan vielä ole tullut sellaista ääretöntä hämmästymisen tunnetta siitä, että mihin kaikkeen vartalo taipuu raskaana ollessa. Tai tottakai olen älyttömän kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja kroppa on kestänyt tämän valtavan urakan omasta mielestäni erinomaisesti. Rakastan tunnetta, kun vauva liikkuu ja saan pitää hänet turvassa. Ollaan muuten annettu vauvalle työnimeksi Mike Tyson, koska kaikki potkut ja iskut tuntuvat ja varsinkin näkyvät hyvin selkeästi. Nyt vauvan tilan käydessä ahtaammaksi, joudun punnitsemaan kylkiluiden tarpeellisuutta, sillä ne ovat koetuksella!

Koputan nyt puuta todella lujaa, mutta mulla on vatsan suuresta koosta huolimatta pysynyt iho tosi hyvänä. Raskauden alussa luin ja kuulin monesta suusta, ettei rasvaamisella ole merkitystä arpien muodostumiseen vaan kyse on geeneistä. No, mun ajatus oli, että ei runsas vedenjuominen ja päivittäinen rasvaaminen varmaan kuitenkaan haitaksi ole. Kohta jossa ihon venyminen näkyy eniten, on mun napa. Oon ottanut napakorun jo useampi vuosi sitten pois, mutta sen vuoksi kuitenkin se kohta ihosta ei ole venynyt kovinkaan nätisti ja näyttää vähän reppanalta. Linea negra, eli kevyt tumma pigmenttiviiva vatsan päällä ilmaantui itselleni näkyvästi vasta muutama viikko sitten.

Tällainen postaus pitäisi kaikkien oppikirjojen mukaan lopettaa ruusuisesti korulauseisiin, mutta rehellisesti, tällä hetkellä alan olemaan aika kypsä tähän oloon ja olemisen vaikeuteen. Yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista, sillä todennäköisesti jossain vaiheessa muistelen haikeudella kaikkea raskauteen liittyvää. Myöhemmin varmasti ikävöin vauvan hikan aiheuttamaa hassua tunnetta tai sitä, kun saan päivän päätteeksi kietoutua pitkulaiseen raskaustyynyyn, jonka myös Tino ja Uno yrittävät varastaa aina tilaisuuden tullen.

Oli lauantai ja vietimme ystäviemme 30 -vuotisjuhlia. Halusin ehdottomasti laittaa tuon pirtsakan sitruunapaidan, mutta alaosa oli mysteeri. Spoiler alert, mutta kuvan ruutulegginsit eivät olleet edes vaihtoehto ? Kamppailin valkoisten ja tumman harmaiden farkkujen välillä, mutta päädyin kevään kunniaksi valkoisiin farkkuihin. VIRHE. Farkut aiheuttivat mulle mielettömän ”pissis”-olon, jonka vuoksi vannoin, että jatkossa laitan aina luottofarkut ja pidättäydyn aivopieruista.

Tasan vuosi sitten juhlittiin. En aivan muista, mutta meitä oli saman katon alla varmasti yli 30 henkilöä juhlimassa. Oli hauskaa, viini virtasi ja iltaa jatkettiin yöhön saakka keskustaan tanssimaan. Ja kuten tavallista, Helsingin ystävät yöpyivät meillä.

Tänä vuonna ikävöin ystäviä ja perhettä, mutta omalta osaltani kannan korteni kekoon ja eristäytyminen jatkuu. Toki raskauden vuoksi en halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä terveyden suhteen, joka motivoi pysymään täysin kaukana kaikista ylimääräisistä kontakteista. Tänä vuonna meitä on yli kolmenkymmenen henkilön sijasta kaksi ihmistä ja yksi koira. Tänään ei viini virtaa, mutta jos ihan hulluttelen, saatan avata kokiksen. Tänä vuonna kuitenkin laittauduin hieman, sillä otettiin mahasta kuvat muistoksi! Teen niiden tiimoilta oman postauksen tänne myöhemmin ?

Muistatko, missä olit ja mitä teit tasan vuosi sitten?

Oon käynyt läpi, kuinka kattavasti tässä reilun vuoden aikana on kertynyt kerrottavaa – no aika paljon. Nyt pitäisi vielä keksiä, mistä lähteä purkamaan kaikkea! Listaan tähän alle muutamia ideoita eri teemoihin liittyen. Toki näiden lisäksi mielessä on muutakin höpötystä, kunhan tämä maailmantilanne normalisoituu, eikä tarvitse kököttää pelkästään neljän seinän sisällä.

ARKI JA ELÄMÄ

Aiemmin en ole juuri yhtään puhunut mun työkuvioista, mutta viime viikkoina Instagramissa oon innostunut avaamaan aihetta vähän enemmän. Ja onneksi olen, sillä oon saanut ihan mielettömän kivoja ja hyviä kommentteja aiheeseen liittyen. Mulla on siis Instagramissa highlightseissa höpöttelypätkiä töihin liittyen, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa aiheesta heti.

Kodista en todennäköisesti tuu tekemään kokonaisuudessaan kattavampaa postausta, vaan enemmänkin paloja sieltä ja täältä. Kiinnostaako sisustusjutut ja -hankinnat?

Yks kuluneen vuoden isoimmista asioista on tietenkin meidän Uno! Uno on mun ensimmäinen koira, joten siitä näkökulmasta on paljonkin kerrottavaa. Miksi Havannankoira? Miten valmistauduttiin pennun tuloon? Kuinka Uno koulutettiin? Miten ensimmäinen vuosi on mennyt? Missä onnistuttiin ja mitä tekisin mahdollisesti toisin?

Miten vietetään vapaa-aikaa? Nyt ihan jo lähitulevaisuudessa vapaa-ajan käsitys tulee varmasti muuttamaan muotoaan, mutta ystävien kanssa vietetty aika on meille kultaakin kalliimpaa ja siitä pidetään kiinni vauva-arjessakin parhaamme mukaan.

RASKAUS, POHDINTAA JA HANKINNAT

Viimeisiä viedään ja kohta raskausaika on muisto vain! Paljon on ajatuksia ja kokemuksia kuitenkin tuoreessa muistissa, joten mielelläni niitä avaisin enemmän. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli, että saisin enemmän sisältöä näihin aiheisiin liittyen. Toki googlettamalla löytyy kaikenlaista, mutta itsellä ongelma sen suhteen oli, että en oikein pystynyt samaistumaan moneen tekstiin tai ne eivät tarjonneet vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin. Tosin Jannin ja Xenian blogeista olen löytänyt paljon mieluista ja aiheeseen liittyvää luettavaa!

MATKUSTELU

Jos kukaan enää uskaltaa reissata tän covid-19-shitstormin jälkeen

Tässä on tullut reissattua niin töiden kuin vapaa-ajan puitteissa aika paljon! Pidempää reissua suunnitellessa isketään silmämme yleensä Aasiaan, jonka vuoksi sieltä on eniten vinkkejä ja kokemuksia. Töiden puolesta Italiaan on matkustettu useamman kerran ja Gardalla on tullut vietettyä eniten aikaa. Ah, Garda on niin ihana. Mun sydämestä jäi reilu pala sinne, kun ensimmäisen kerran siellä olin. Voin tietty myös tehdä hieman vertailua matkakohteiden väliltä, mikäli sellainen kiinnostaa!

Jätä ihmeessä kommenttia tai huikkaa Instagramissa, mitkä aiheet kiinnostaa tai jos on jotain näiden lisäksi mielenpäällä!

Mukavaa pääsiäistä kaikille ? Syökää paljon Virvon Varvon -suklaapatukoita, NE ON BEST! Itse aion tehdä kermaista lohikeittoa ja pienen annoksen mokkapaloja, mikäli vointi kestää – oon nimittäin joutunut parina päivänä ihan kanveesiin tän vatsani kanssa. Sarjasuosikkeina on tällä hetkellä yhdessä katsottavana The Office HBO:lta ja omana guilty pleasurena Love Island USA. Yritän myös jossain vaiheessa viikonloppua houkutella Tinon pelaan mun kanssa pleikkaria (Crash Team Racing tietty). Tosi erilainen pääsiäinen aiempiin verrattuna, mutta en kuitenkaan halua valittaa, koska koti on turvallisin ja rakkain paikka tällä planeetalla. Ehkä ensi vuonna saadaan ottaa suunta Rukalle!