(VAUVA)KESÄ TAKANA

Huhtikuussa, ollessani vielä raskaana, kirjoitin mietteitä tulevasta kesästä. Postauksen loppuun esitin toiveen, että kesää ei tarvitsisi elää eristäytyneenä ja ihanaa, ei tarvinnutkaan!

Kesään mahtui useampi reissu eri mökeille, toisiin kaupunkeihin ja paljon hetkiä ystävien kanssa, mutta myös arkista elämää kotona keskenämme. Alkuun oli tosi jännittävää lähteä vauvan kanssa yhtään mihinkään. Mitä jos se herää? Mitä jos se itkee? Mitä jos se ei lopeta itkua? Pikkuhiljaa kaikki pelot tippuivat pois ja suunnitelmien tekeminen helpotti.

Viime kesä oli monella tapaa mullistava. On opeteltu uutta arkea, erilaisia vaiheita vauvan kanssa ja muutenkin ”vanhan elämän” yhdistämistä uuteen. Tunteet on vaihdelleet laidasta laitaan – superiloisesta satunnaisiin itkuihin. Mutta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus ja ylpeys. Ei vitsi oon ylpeä meidän perheestä ja kuinka ollaan pidetty kiinni raskausajan aikana ajatellusta asenteesta tätä uutta elämää kohtaan. ”Otetaan vastaan se mitä tulee ja suhtaudutaan siihen tilanteen vaatimalla tavalla”.

Kirjoitin ennen Noelin syntymää, että hänellä tulee olemaan parhaat ihmiset elämässään ja voi juku, kuinka liikuttavaa on ollut huomata se in action. Meidän ystävät on ihania ja haluavat viettää aikaa meidän kanssa samalla ymmärtäen, että vauva muuttaa sitä aiempaa normia, mikä aiemmin on ollut.

Nyt, Noel nukkuu ja kirjoitan tätä postausta sohvaan nojaten kaaoksen keskeltä. Lattia on täynnä harsoliinoja, lelukaari, leluja. Sohvapöydällä on tuttipullo, tutti, kylmä kahvi, vesipullo, meikkilaatikko ja muuta sälää. Noel nukkuu vaunuissa parvekkeella, syksyisen raikkaassa ilmassa. Puiden latvoissa lehdet ovat vaihtaneet värinsä keltaisen ja punaisen sävyihin. Aika ihanaa. Syksy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *